Puheenjohtajan ajatuksia
Presidentinvaalit 2024
Demokraattinen järjestelmämme perustuu vaaleihin, joita viime vuosina on käyty ruuhkaksi asti. Tänä keväänä valitaan Suomelle uusi presidentti, jonka jälkeen vielä edustajat Europarlamenttiin. Äänestäjää koetellaan, ehdokkaita ja kampanjoita on paljon ja oman äänioikeutensa käyttämiseksi tulisi jaksaa perehtyä politiikan yksityiskohtiin.
Presidentinvaali on kaikista demokratiamme rattaista puhtaimmin henkilövaali. Emme valitse maan johtohahamoksi puoluetta tai aatetta, vaan ihmisen, henkilön. Omassa hallintomallissamme presidentin valatoikeudet ovat erittäin rajalliset, eikä hänellä ole niin suurta merkitystä kuin monissa muissa maissa - demokraattisissakin. Vaikka meille leivotaan uhkakuvia sotatilasta ja presidentin roolista armeijan ylipäällikkönä, on realismia sanoa, ettei presidenttiehdokkaan mahdollinen asepalvelus tai muu kansalaisvelvollisuuden suoritustapa määrittele tai rajoita hänen sopivuuttaan tehtävään.
Vaalitenttien perusteella menisin sanomaan, että henkilövaali pyrkii toteutumaan. Ehdokkaat esiintyvät ihmisinä, eikä heidän joukossaan ole ketään jonka henkilökohtaiset kyvyt eivät riittäisi presidentintehtävän hoitoon. Meillä siis on mistä valita. Hyvä niin, vaikka monen ehdokkaan taustaryhmät pyrkivät esittämään ehdokkaansa ainutlaatuisena pelastajana - jota presidentti ei tietenkään suomalaisessa valtiomallissa ole, valittinpa kuka tahansa.
Tärkein asia vaaleissa on kannanotto. Sinulla on oikeus valita, siis käytä oikeuttasi. Äänestäminen on helppoa, nopeaa ja turvallista. Annettu ääni ei huku uurniin, nukkujan ääni sen sijaan jää kuulematta.
Vaikka kyseessä on puhdas henkilövaali, äänestyksen kautta pyritään mittaamaan myös kansakunnan tahtotilaa yleisen poliittisen suunnan suhteen. Ehdokkaat ovat yksilöitä, mutta heidän tukijoukkonsa eivät ole. Taustalla on puolueita, kampanjaorganisaatioita, rahoittajia. Näiden tahojen kannalta valinnalla on merkitystä. Tärkein taustavoima on kuitenkin äänestävä kansa, ja äänestävän kansan tulisi ottaa kantaa paitsi haluamansa henkilön valintaan, myös poliittiseen suuntaukseen jota tämä henkilö edustaa.
Kaikki ehdokkaat - melkein kaikki - haluavat esiintyä koko kansan ehdokkaina. Konkretian tasolla päivän politiikka on kaikkea muuta kuin koko kansan politiikkaa. Vastakkainasettelu ja pyrkimys demokraattisen vallan uusjakoon leimaavat päivänpolitiikan arkitoimia. Osa presidentinvaalien ehdokkaista edustaa tahoja, jotka milloin tahansa lakauttaisivat ammattiliitot, jos se vain laillisesti olisi mahdollista. Hallituspuolueiden taholta viljellään jatkuvaa ay-liikkeen leimaamista. Lisäksi toivotaan työmarkkinoille mallia, jossa työnantajataho yksin määrittelee sopimukset - toki lainsäätäjän tuella.
Ammattiliiton kanta on tietysti selvä. Sellaiselle taholle ei pidä antaa enempää vaikutusvaltaa, ei edes nimellistä. Tällä hetkellä Suomen hallitus noudattelee EK:n ja Keskuskauppakamarin ohjeistusta, samalla kun vaatii "ulkoparlamentaarisia" voimia ulos poliittisesta päätöksenteosta - eli AY-liikkeen roolin nollaamista. Ajat tulevat kovenemaan vuoden 2024 aikana. Tarvitsemmeko päältäkatsojaksi presidentin, joka ei tule ottamaan kantaa kansalaisten tai kansalaisten muodostamien liittojen hyväksi - kun omistajataho sanelee tarpeitaan? Emme tarvitse.
Presidentinvaaleissa äänestetään paitsi kansakunnan keulakuvaa, myös yleistä ilmapiiriä ja kehityksen suuntaa. Ei ole yhdentekevää kenelle äänensä antaa. Tällä valinnalla on vähintään kuuden vuoden vaikutus suomalaisessa yhteiskunnallisessa elämässä. Vaikuta siis omalla pienellä voimallasi, nyt kun vielä voit!
TES-neuvottelut
12.5.2022
Kunta-alalle neuvoteltu uuden sopimuskauden TES laahasi pitkään palkkaratkaisun aiheuttamassa kiistassa. Kun väännetään kättä korotusprosenteista, unohtuu helposti että TES kattaa paljon kaikkea muutakin. Neuvotteluissa on siis kysymys työelämän reunaehdoista, paljon laajemmin kuin vähimmäispalkkojen korotukset. Avaamatta koko sopimusneuvottelujen yksityiskohtia tämän tarkemmin ( niihin voi tutustua liittomme verkkopalvelun kautta ) otan esille muutaman huomion roolistamme julkisen työelämän osapuolena.
Neuvottelujen pysähdyttyä vakaviin erimielisyyksiin ja kun oli ajauduttu paitsi KVTES-kysymyksissä myös laajemmin Sote-alalla työtaistelujen tielle, alkoi työnantajapuolen taustavoimien hallitsema lehdistö ryöpyttää neuvottelevien liittojen edustajia, esitellen mm Tehyn ja Superin liittojohtajien palkkoja, sekä lopulta uutisoi kärkevästi hoito- ja opetusalan keskipalkkoja sekä esimerkiksi sitä faktaa, että vuosikymmenen kuluessa julkisen sektorin palkoissa on tapahtunut yli kymmenen prosentin nousu. Iltasanomat ja Iltalehti pyrkivät luomaan sellaista mielikuvaa, että työtaistelujen taustalla on hoito- ja opetusalan perusteeton ahneus.
Tiedämme kaikki että palkkojen tasokorotukset ovat pitkäaikaisesti juuttuneet erittäin nimellisiin, jopa alle prosentin vuosikorotuksiin. Kuitenkin, jos nämä nimelliset tasokorotukset lasketaan yhteen kymmenen vuoden periodilta, lopputulos ylittää - todellakin - kovalta tuntuvan kymmenen prosenttia. Tässä kohdin IL ja IS jättävät ( pyllistäen samalla kaikelle jorunalismin etiikalle ) mainitsematta, että saman kymmenen vuoden aikana keskimääräinen kuluttajahintojen nousu on ollut noin 19 %. Tämä tarkoittaa, että inflaatio on syönyt korotukset kokonaisuudessaan ja enemmänkin. Tasokorotuksista huolimatta reaalipalkat siis ovat laskeneet.
Vasta aivan viime vuosina on myös alettu huomioida se tosiasia, että toisin kuin meitä kansalaisia pitkään on opetettu, inflaatio ei ole täsmällinen, tasaisesti koko kansantaloutta muovaava suure. Ei, se on keskiarvo. Jos kansallinen keskiarvo inflaatiossa on ollut poikkeuksellisen pieni, esimerkiksi 1,5% vuodessa, se tarkoittaa että osalla kansalaisista rahan arvo on heikentynyt enemmän, helposti jopa 10 %, ja osalla huomattavasti vähemmän. Esimerkkinä voi käyttää asumista; vuokra-asumisen hinta on jatkuvasti kivunnut ylös, samalla kun asuntolainojen korot ovat olleet historiallisen alhaisia. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti, että henkilö joka asuu vuokralla kokee huomattavasti korkeampaa inflaatiota kuin henkilö jonka asumiskustannus muodostuu pääosin asuntolainan lyhentämisestä.
Ne ihmiset, joilla toteutuu useampia inflaatiota korottavia tekijöitä, ovat ajautuneet yhä selkeämmin sellaiseen tilanteeseen, jossa yhden täyspäiväisen työn tuoma palkkatili ei kerta kaikkiaan riitä elämiseen. Esimerkiksi lapsiperheellinen hoitoalan työntekijä, joka asuu vuokralla ja jolla on jotain perussairauksia, kuten diabetes tai reuma, ja joka olosuhteiden pakosta joutuu kulkemaan pitkiä työmatkoja omalla autolla. Tällaisen ihmisen kohdalla 0,5-1,5%:n tasokorotukset palkoissa on syöty moninkertaisesti jo ennen kuin palkkakauden ensimmäinen viikko on eletty.
Hoitoalan ja laajemmin julkisen sektorin ongelmat eivät ratkea pelkällä palkkaratkaisulla, edes pitkäaikaisellakaan, eivätkä todellakaan pakkolakien tai kikyjen kautta. Kuitenkin, tämä pitkäaikainen palkkaratkaisu on yksi tärkeä osatekijä ja sen saavuttaminen on, todellakin, tässä tilanteessa ehdoton ja ehdottoman oikeutettu vaatimus.
Meidän kaikkien tulee - roskalehdistön mustamaalauksesta huolimatta - olla ylpeitä omasta liitostamme ja sen suoraselkäisestä toiminnasta koko yhteiskuntamme hyväksi. Täytyy uskoa siihen, että jatkamalla kamppailua ja pyrkimällä sitkeästi oikeutettua päämäärää kohti, julkisen sektorin työelämän epäkohdat, kuten palkkaus ja hyytävä resurssipula, saadaan oikaistuksi - ennemmin tai myöhemmin. Yhdessä olemme voimakkaita. Ja voimaa tuo sekin tieto, että olemme oikeassa.
Yhteistoimintamenettelystä
26.4.2022
Kuntatyönantajan ja kuntaan työsuhteessa olevan työntekijän välistä vuorovaikutusta ohjaa - tai pitäisi ohjata - paitsi hyvä tapa myös yhteistoimintalaki. Valitettavasti lain kirjain on melko lailla väljä ja antaa mahdollisuuksia laiminlyödä vuoropuhelua työntekijöiden suuntaan, joko huolimattomuudesta tai tahallisesti. Lain soisi olevan täsmällisempi ja antavan yksinkertaiset raamit yhteistoiminnan toteuttamiselle. Aivan näin ei nyt ole, vaikka yhteistoiminnasta säädettiin vast'ikään uusi laki.
Jos laki ei jotain ehdottomasti ja sanktioilla uhaten määrää, voisi asiassa silti noudattaa lain henkeä. Uuden yt-lain voimaantulo otettiin vastaan kohteliaasti taputtaen ja tässä yhteydessä maalailtiin, kuinka uusi laki lisää vuoropuhelua työnantajan ja työntekijän välillä. Lain henki ei kuitenkaan velvoita. Nähtävästi kohtuullisuus ja hyvä tapa velvoittavat vielä vähemmän.
Ilomantsin kunta on suunnitellut jo pitkään kunnan tuottamien tukipalvelujen ( ruokahuolto ja laitoshuolto ) osittaista tai kokonaisvaltaista siirtoa Polkka Oy:lle. Tälle siirrolle on ymmärrettävät ja ohittamattomat perusteensa - on hyvä ettei kunnan päättävissä elimissä ole sorruttu tuulen teille, kuten muutamissa kunnissa viime aikoina on tapahtunut, vaan on osattu katsoa kokonaisuutta realistisesta näkökulmasta. Ei ole lähdetty miettimään oman liikelaitoksen perustamista tms toimenpiteitä, tilanteessa jossa palvelun tuottamisen pitäminen omassa hallinnassa ei ole pääasia, eikä juuri kenenkään edun mukaista. Kuitenkin, ohittamattomista lähtökohdista huolimatta, yhteistoimintamenettely on epäonnistunut.
Työntekijöille tieto neuvottelujen, suunnitelmien tai päätöksenteon valmistelusta ja toteutuksesta on kantautunut lähinnä huhujen ja käytäväpuheiden muodossa. Konkreettista tietoa suunnitelmien pohjaksi on ollut olemassa ja se olisi pitänyt jakaa työntekijöiden kanssa, niin aikaisin kuin mahdollista. Nyt on toteutettu tiedotusmallia, jossa tieto suunnitelluista toimenpiteistä tavoittaa sen ihmisryhmän - työntekikät - jotka suoranaisesti ovat näiden toimenpiteiden kohteina, kaikkein viimeisimpänä. Pahimmillaan tieto luetaan kerran viikossa julkaistavasta paikallislehdestä.
Toki kunnassa on yhteistoimintaa toteuttava toimielin, YT-toimikunta. Sen kokoontuminen tavallaan toteuttaa yhteistoiminnan lakisääteistä velvoitetta, tai toteuttaisi, jos kyseinen toimikunta tuottaisi selkeää, työntekijöille toimitettavaa informaatiota. Näin ei valitettavasti ole ollut. Myös toimikunnassa on jääty arvailun asteelle, eikä olla onnistuttu koostamaan tilannekatsauksia tiedotteiksi asti. Tästä tuloksesta on varmasti kaikilla osapuolilla paljon opittavaa. Yhteistoiminnan tiivistäminen on hedelmällinen ja koko työyhteisöä vahvistava tie, eikä tiedon jakamiselle ole turhia kanavia tai turhia osapuolia. Muutosprosesseissa olisi hyvä, jos käsittelyyn osallistuisi mahdollisimman laaja joukko toimijoita - työnantajan edustajat, mahdolliset ulkopuoliset suunnittelijat, työterveyshuolto, työsuojelun toimijat, luottamusmiehet, henkilökunnan edustajat jne.
Huhuissa ja käytäväpuheissa on se huono puoli, että ne elävät ja paisuvat matkallaan. Tällainen "tiedottaminen" ei ole täsmällistä vaan aiheuttaa täysin turhaa epävarmuutta ja pahimmassa tapauksessa suurta huolta. Muutoksen tuulissa pitäisi pyrkiä tukemaan niitä jotka jo muutenkin joutuvat taipumaan, pikemmin kuin taivuttaa lain henkeä ja luovia helpoimman ratkaisun tiellä.
Puheenjohtajan ajatuksia edustajistovaaleista
21.2.2022
Yhdistyksen puheenjohtajan mielipiteisiin JHL:n edustajistovaalien suhteen voi tutustua helposti lukemalla blogia soroversum-sivutolla. Vaalien äänestysaktiivisuutta seurataan liittotasolla jatkuvasti koko äänestysajan läpi, eli 7.2. - 1.3. ja jo nyt on tiedossa että yhdistysten välillä on valtavia eroja. Omaa ääntä kannattaa käyttää, tämä mahdollisuus suodaan viiden vuoden välien eli todella harvoin!
Oman yhdistyksemme ehdokkaina ovat pj Vesa Sorola (83) ja plm Kari Hämäläinen (11). Koko ehdokasluettelo on postitettu jäsenistölle vaalikirjeessä.
Vaalien vuosi
6.1.2022
Vuosi 2022 näyttäytyy heti tammikuussa vaalien vuotena. Hyvinvointialueiden valtuustot valitaan tammikuussa, varsinaiseen vaalipäivään 23.1. mennessä. Aluevaaleihin kohdistuu paitsi paljon odotuksia ja paineita, myös negatiivisia ennusteita - pelättävissä on, että äänestysaktiivisuus putoaa lähes ennätyksellisen alas. Tätä tilannetta ei lainkaan helpota juuri vaalien ylle kohonnut korona-aalto, joka aiheuttaa rajoituksia ja vähentää ihmisten halukkuutta liikkua äänestyspaikoilla. Kontaktoitu kampanjointi on jo peruttu ainakin ennakkoäänestystä edeltävältä ajalta.
Paitsi erittäin merkitykselliset ja poikkeukselliset aluevaalit, meihin JHL:n jäseniin kohdistuvat myös oman liittomme edustajistovaalien valmistelut, ainakin liiton kampanjoinnin myötä. Liiton edustajiston valinnalla on ehkä suurempi merkitys kuin tulemme ajatelleeksi - JHL on yksi suurimpia ja vaikutusvaltaisimpia ammattiliittoja, joka omalla toiminnallaan asettaa raameja sille julkisen sektorin työlle, jonka onnistumisesta useimmat suomalaiset saavat nauttia - tai epäonnistumisesta kärsiä.
JHL on vahvasti mukana aluevaaleissakin. Ehdokkaita pyritään tukemaan ja sote-palveluja vahvistavan aluevaltuuston koostamisen eteen tehdään työtä. Ammattiliittojen ulostuloja aluevaalien suhteen kannttaa seurata.
Vaikka keväästä näyttäisi tulevan jälleen raskas, ainakin alkupäästään, toivon kaikille jäsenillemme voimia ja kestövyyttä, niin paljon että päätös vaaleissa äänestämisestä syntyy, ja jaksamme myös etsiä parhaat ehdokaat kumpiinkiin vaaleihin. Populismin hyökyaaltojen läpi on vaikeaa nähdä. Mainostoimistokampanjat tarjoavat helppoja ratkaisuja, mutta eivät kestäviä. Menestystä vaaleihin - meille kaikille!
Nostalgiaa ja tosiasioita
7.12.2020
Työelämäkeskusteluun tuodaan säännönmukaisesti nostalgisia ajatusmalleja "vanhoilta hyviltä ajoilta" eli aikakausilta, kun työnantajan ja työntekijän väliset kontrahdit laadittiin paikallisesti. Näissä ajatusmalleissa kirjoitetaan historiaa uudelleen ja luodaan sädekehää viime vuosituhannen teollisten patruunoiden toimien ylle. Noiden aikojen omistajavalta antoi toki mahdollisuuksia omavalintaiseen hyväntekoon ja tätä tapahtuikin, patruunat ja parhaimmiston edustajat perustivat kouluja, sairaaloita, urheiluseuroja jne.
Kuitenkin, menneiden aikojen työsopimukset laadittiin yksinvaltiudella, joka käytännössä tarkoitti työtä tekevän osapuolen alistamista ja jopa orjuuttamista. Laki ja oikeus oli sekin hyvin yksiselitteisesti omistajan puolella. Katsottiin, että vallasväki omisti työläisensä, siinä missä rakentamansa teollisuuskiinteistöt tai työhön käytettävät koneet.
Noiden aikojen nostalginen muisteleminen, ja nostaminen vaihtoehdoksi nykyiselle, työntekijän oikeudet huomioivalle työmarkkinajärjestelmälle, on käsittämätöntä typeryyttä. Paikallisen sopimisen kulta-ajat eivät olleet kummoisia aikoja työväestölle. Tähän todellisuuteen pääsee helposti käsiksi esimerkiksi lukemalla oheisen "työsopimuksen" jolla korkealle arvostettu Möhkön rautaruukki palkkasi työläisiä hiilenpolttoon. Sopimuksesta näkee, että kaikki on sovittu ruukin näkökulmasta edulliseksi.
Onneksi meidänkin maassamme tuli myöhempiä vaiheita, jolloin työntekijöiden järjestäytyminen vaihe vaiheelta tuli lailliseksi, sekä kehittyi vaikutusvaltaiseksi työmarkkinaosapuoleksi, ammattiliittojen rakentumisen kautta. Vain tämä kehitys tuotti maahamme työtä tekevien kansanryhmien hyvinvoinnin. Vaikka pidämme yhteiskuntaamme korkealle kehittyneenä, on paluu patruuna-aikoihin yhtä lähellä kuin hallitusvallan vaihto - jos mitään vastavoimaa poliittisen pelin ohella ei ole.
Yksikään puolue ei pysty ajamaan työntekijöiden aseman säilyttämistä tai parantamista, ilman järjestäytyneiden työntekijöiden tukea. Ammattiliitot ovat yhtä tärkeitä kuin 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa. Tärkeämpiäkin, koska niiden voima estää työelämän heikentymistä ja yhteiskunnan polarisoitumista, joka noin sata vuotta sitten johti vallankumouksiin, sisällissotiin ja lopulta maailmansotiin.
Yhteiskunnan turvallisuus ei ole kevyt ja helppo asia. Kuuluminen ammattiliittoon on yksi pienen ihmisen keino, pieni mutta vaikuttava. Tätä ei pidä unohtaa työttömyyskassojen hintaa vertaillessaan.
Ammattiliiton merkityksestä
10.11.2020
Kunnallisvaalien lähestyessä valtakunnantason poliittinen peli jalkautuu maakuntiin ja pienillekkin paikkakunnille. Yhtenä teemana näissä vaaleissa näkyy olevan ammattiliittojen merkityksen vähättely, sekä pyrkimys murentaa liittojen toimintamahdollisuuksia. Käynnissä on surullisen tehokas trollauskampanja, jonka seurauksena monet työtovereistamme tai muista kanssaihmisistämme, toistelevat väitteitä ammattiliittojen vanhingollisuudesta työelämässä ( esimerkiksi siksi, ettei paikallinen sopiminen ole mahdollista liittojen ja TES-järjestelmän takia! ) sekä levittävät perusteettomia epäilyjä luottamusmiesjärjestelmää kohtaan. Loppujen lopuksi liiton jäsenyydestä luopumista perustellaan rahalla - onhan paljon halvempaa kuulua pelkkään työttömyyskassaan!
Näiden väitteiden esittäjät sulkevat silmänsä todellisuudelta ja unohtavat, että ilman ammattiliittojen tuomaa joukkovoimaa työelämän ehdot olisivat Suomessa kautta linjan huomattavasti nykyistä heikommat. Liittojen tuki on ollut ensiarvoisen tärkeää myös työelämää säätelevän lainsäädännön uudistuksissa, ilman laajaa järjestäytynyttä tukea ne työelämän perusedellytykset joihin olemme tottuneet ( vapaapäivät, vuosilomat, työterveyshuolto, minimipalkat ) eivät tällaisina toteutuisi. On myös turha kuvitella, että työntekijöitä edustavan osapuolen heikkeneminen tai poistuminen neuvottelupöydästä, ei voisi johtaa merkittäviin heikennyksiin tulevaisuudessa. Kyllä johtaisi ja vieläpä uskomattoman nopeasti. Työelämän lainsäädäntö muuttuu hetkessä, ja niillä tahoilla jotka haluavat työntekijän asemaa heikentää, on takanaan lähes loppumattomat taloudelliset resurssit - tehokkaan lobbauksen toteuttamiseksi.
Joskus kritisoidaan etenkin julkisen alan sopimuksia. Kriitikkojen mielestä esimerkiksi KVTES on liian hyvä sopimus. Joiltain osin se onkin parempi kuin monien yksityisen alan sopimukset. Kuitenkin, eikö pikemminkin pitäisi pyrkiä parantamaan heikompia sopimuksia, kuin painamaan kaikkien alojen standardeja heikoimpien sopimusten tasolle tai alle, kuten työnantajapuolen suurissa linjauksissa pyrkimyksenä näyttää olevan?
Jokainen liittoon kuuluva työntekijä tukee kaikkia niitäkin työntekijöitä, jotka päättävät selivytyä omin voimin tai pelkän työttömyyskassan tuella. Liiton jäsenyys on välittämisen ja hyvän tahdon osoitus, joka välttämättä ei aina palkitse suoranaisesti parempana palkkana tai muuna henkilökohtaisena etuna. Se on suojelutoimi, yhteisöllinen toimi, osoitus siitä että minun lisäkseni on olemassa me, olipa työelämä raahautumassa kuinka yksilölliseksi ja raadolliseksi kilpajuoksuksi tahansa. Liiton jäsenyydestä kannattaa olla ylpeä, silloinkin kun TES-neuvottelut eivät onnistu parhaalla mahdollisella tavalla, tai kun liiton yli kävellään lainsäätäjän toimin.
Kiitos kaikille Teille JHL 338:n jäsenille!
Uuden puheenjohtajan tervehdys
Tammikuu 2020.
Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Pekka Korhonen väistyi tehtävästään viime vuoden lopussa terveydellisten syiden takia. Aloitin uutena puheenjohtana 1.1.2020 vailla kokemusta yhdistyksemme toiminnasta, joten tehtävän hoidossa tulee varmasti ilmenemään alkuvaikeuksia. Kevään koronatilanteesta huolimatta olemme saaneet yhdistyksen toiminnan mukavasti käyntiin. Olemme lähestyneet teitä jäsenistöä jäsenkirjeillä, joita tullaan lähettämään säännöllisesti lähinnä sähköisessä muodossa. Paperisia jäsenkirjeitä tullaan lähettämään rajatusti.
Kaikki palaute on erittäin tervetullutta!
Vesa Sorola
Puheenjohtaja