Puheenjohtajan ajatuksia

Nostalgiaa ja tosiasioita

7.12.2020

Työelämäkeskusteluun tuodaan säännönmukaisesti nostalgisia ajatusmalleja "vanhoilta hyviltä ajoilta" eli aikakausilta, kun työnantajan ja työntekijän väliset kontrahdit laadittiin paikallisesti. Näissä ajatusmalleissa kirjoitetaan historiaa uudelleen ja luodaan sädekehää viime vuosituhannen teollisten patruunoiden toimien ylle. Noiden aikojen omistajavalta antoi toki mahdollisuuksia omavalintaiseen hyväntekoon ja tätä tapahtuikin, patruunat ja parhaimmiston edustajat perustivat kouluja, sairaaloita, urheiluseuroja jne.

Kuitenkin, menneiden aikojen työsopimukset laadittiin yksinvaltiudella, joka käytännössä tarkoitti työtä tekevän osapuolen alistamista ja jopa orjuuttamista. Laki ja oikeus oli sekin hyvin yksiselitteisesti omistajan puolella. Katsottiin, että vallasväki omisti työläisensä, siinä missä rakentamansa teollisuuskiinteistöt tai työhön käytettävät koneet.

Noiden aikojen nostalginen muisteleminen, ja nostaminen vaihtoehdoksi nykyiselle, työntekijän oikeudet huomioivalle työmarkkinajärjestelmälle, on käsittämätöntä typeryyttä. Paikallisen sopimisen kulta-ajat eivät olleet kummoisia aikoja työväestölle. Tähän todellisuuteen pääsee helposti käsiksi esimerkiksi lukemalla oheisen "työsopimuksen" jolla korkealle arvostettu Möhkön rautaruukki palkkasi työläisiä hiilenpolttoon. Sopimuksesta näkee, että kaikki on sovittu ruukin näkökulmasta edulliseksi. 

Onneksi meidänkin maassamme tuli myöhempiä vaiheita, jolloin työntekijöiden järjestäytyminen vaihe vaiheelta tuli lailliseksi, sekä kehittyi vaikutusvaltaiseksi työmarkkinaosapuoleksi, ammattiliittojen rakentumisen kautta. Vain tämä kehitys tuotti maahamme työtä tekevien kansanryhmien hyvinvoinnin. Vaikka pidämme yhteiskuntaamme korkealle kehittyneenä, on paluu patruuna-aikoihin yhtä lähellä kuin hallitusvallan vaihto - jos mitään vastavoimaa poliittisen pelin ohella ei ole.

Yksikään puolue ei pysty ajamaan työntekijöiden aseman säilyttämistä tai parantamista, ilman järjestäytyneiden työntekijöiden tukea. Ammattiliitot ovat yhtä tärkeitä kuin 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa. Tärkeämpiäkin, koska niiden voima estää työelämän heikentymistä ja yhteiskunnan polarisoitumista, joka noin sata vuotta sitten johti vallankumouksiin, sisällissotiin ja lopulta maailmansotiin. 

Yhteiskunnan turvallisuus ei ole kevyt ja helppo asia. Kuuluminen ammattiliittoon on yksi pienen ihmisen keino, pieni mutta vaikuttava. Tätä ei pidä unohtaa työttömyyskassojen hintaa vertaillessaan.

"Työsopimus" ajalta ennen ammattiliittoja ja TES-järjestelmää

Ammattiliiton merkityksestä

10.11.2020
Kunnallisvaalien lähestyessä valtakunnantason poliittinen peli jalkautuu maakuntiin ja pienillekkin paikkakunnille. Yhtenä teemana näissä vaaleissa näkyy olevan ammattiliittojen merkityksen vähättely, sekä pyrkimys murentaa liittojen toimintamahdollisuuksia. Käynnissä on surullisen tehokas trollauskampanja, jonka seurauksena monet työtovereistamme tai muista kanssaihmisistämme, toistelevat väitteitä ammattiliittojen vanhingollisuudesta työelämässä ( esimerkiksi siksi, ettei paikallinen sopiminen ole mahdollista liittojen ja TES-järjestelmän takia! ) sekä levittävät perusteettomia epäilyjä luottamusmiesjärjestelmää kohtaan. Loppujen lopuksi liiton jäsenyydestä luopumista perustellaan rahalla - onhan paljon halvempaa kuulua pelkkään työttömyyskassaan!

Näiden väitteiden esittäjät sulkevat silmänsä todellisuudelta ja unohtavat, että ilman ammattiliittojen tuomaa joukkovoimaa työelämän ehdot olisivat Suomessa kautta linjan huomattavasti nykyistä heikommat. Liittojen tuki on ollut ensiarvoisen tärkeää myös työelämää säätelevän lainsäädännön uudistuksissa, ilman laajaa järjestäytynyttä tukea ne työelämän perusedellytykset joihin olemme tottuneet ( vapaapäivät, vuosilomat, työterveyshuolto, minimipalkat ) eivät tällaisina toteutuisi. On myös turha kuvitella, että työntekijöitä edustavan osapuolen heikkeneminen tai poistuminen neuvottelupöydästä, ei voisi johtaa merkittäviin heikennyksiin tulevaisuudessa. Kyllä johtaisi ja vieläpä uskomattoman nopeasti. Työelämän lainsäädäntö muuttuu hetkessä, ja niillä tahoilla jotka haluavat työntekijän asemaa heikentää, on takanaan lähes loppumattomat taloudelliset resurssit - tehokkaan lobbauksen toteuttamiseksi. 

Joskus kritisoidaan etenkin julkisen alan sopimuksia. Kriitikkojen mielestä esimerkiksi KVTES on liian hyvä sopimus. Joiltain osin se onkin parempi kuin monien yksityisen alan sopimukset. Kuitenkin, eikö pikemminkin pitäisi pyrkiä parantamaan heikompia sopimuksia, kuin painamaan kaikkien alojen standardeja heikoimpien sopimusten tasolle tai alle, kuten työnantajapuolen suurissa linjauksissa pyrkimyksenä näyttää olevan?

Jokainen liittoon kuuluva työntekijä tukee kaikkia niitäkin työntekijöitä, jotka päättävät selivytyä omin voimin tai pelkän työttömyyskassan tuella. Liiton jäsenyys on välittämisen ja hyvän tahdon osoitus, joka välttämättä ei aina palkitse suoranaisesti parempana palkkana tai muuna henkilökohtaisena etuna. Se on suojelutoimi, yhteisöllinen toimi, osoitus siitä että minun lisäkseni on olemassa me, olipa työelämä raahautumassa kuinka yksilölliseksi ja raadolliseksi kilpajuoksuksi tahansa. Liiton jäsenyydestä kannattaa olla ylpeä, silloinkin kun TES-neuvottelut eivät onnistu parhaalla mahdollisella tavalla, tai kun liiton yli kävellään lainsäätäjän toimin. 

Kiitos kaikille Teille JHL 338:n jäsenille!


Uuden puheenjohtajan tervehdys

Tammikuu 2020. 
Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Pekka Korhonen väistyi tehtävästään viime vuoden lopussa terveydellisten syiden takia. Aloitin uutena puheenjohtana 1.1.2020 vailla kokemusta yhdistyksemme toiminnasta, joten tehtävän hoidossa tulee varmasti ilmenemään alkuvaikeuksia. Kevään koronatilanteesta huolimatta olemme saaneet yhdistyksen toiminnan mukavasti käyntiin. Olemme lähestyneet teitä jäsenistöä jäsenkirjeillä, joita tullaan lähettämään säännöllisesti lähinnä sähköisessä muodossa. Paperisia jäsenkirjeitä tullaan lähettämään rajatusti.

 Kaikki palaute on erittäin tervetullutta!





Vesa Sorola

Puheenjohtaja